Epäsuoraa ledivaloa

Rauhallista Joulua kaikille blogin lukijoille!

Eletään vuoden pimeintä aikaa ja sitä mukaa, kun illat ovat syksyllä pimentyneet on motivaatio kasvanut viritellä olohuoneen epäsuora ledivalaistus paikalleen. Vielä pari leditankoa puuttuu, mutta jo nyt valoa on huimasti enemmän, kuin aiemmin.

Epäsuora valo on myös todella paljon tunnelmallisempaa ja leviää mukavan tasaisesti joka puolelle. Epäsuorassa valaistuksessa on se mielenkiintoinen puoli, että huomattavasti pienempi valomäärä huoneessa riittää ilman, että tuntuu pimeältä ja valaistus kolkolta. Olohuoneen suuri Jasmina on nyt enää täydentävässä roolissa. Televisiota katsoessa epäsuora valo toimii hyvin, koska valo ei heijastele ruudusta ja sitä on miellyttävästi television takana ja huoneen joka nurkassa.

Meillä on ensimmäistä kertaa joulukuusi. Tai oikeastaan kaksi, koska lasten makuuhuoneessa on oma pieni kuusi.
Kameralla on jotakuinkin mahdotonta ottaa kuva, joka näyttäisi samalta, kuin miltä valaistus silmään näyttää. Photoshopilla hieman kirkasti varjokohtia ja tämä on mielestäni lähinnä sitä miltä valaistus näyttää (tosin ilman suurta Jasmina-valaisinta). Kuvassa ei näy sitä, että valokiskon kohdalla jokaisen leditangon välissä on pieni varjokohta. Varjo kuitenkin näkyy vain alumiinikiskossa ja katossa valo on jo täysin yhtenäinen. Alumiinilista ei pysynyt liimapuupalkissa liimalla vaan jouduin poraamaan reitä ja kiinnittämään ruuveilla. Kipsilevyssä liima sen sijaan pitää erittäin hyvin. Ilmeisesti puu elää ilmankosteuden mukaan sen verran, että liimaus irtoaa.
Keksin viimein miten saan leditangot katonrajaan liimatun alumiinikourun sisään niin, että sähköjohdot kulkevat tangon alla. Huomasin nimittäin, että alumiininen verhotanko, jota olen käyttänyt verhojen kiinnittämiseen on täydellinen ratkaisu. Se johtaa myös lämpöä pois alumiinisesta leditangosta.
Porasin verhotankoon reiät ja ruuvasin leditankojen reikien läpi ruuvit. En löytänyt mistään riittävän lyhyitä ruveja, joten jouduin katkaisemaan jokaisen ruuvin voimapihdeillä. Tankojen liitoskohtaan jää aina varjokohta, koska johtojen liittimet ovat sen verran kookkaat.
Päädyimme viimein siihen, että tuijapaneelit ja lauteet täytyy käsitellä jollain vettä hylkivällä, koska muuten imeytyvä vesi kuivuessaan muodostaa ilmeisesti puun pinnassa olevasta hienosta pölystä ikäviä tahroja. Öljy olisi tehnyt puusta liian punaisen, mutta Tikkurilan Supi saunavaha ei muuta puun väriä ja tummentaa sävyä vain aavistuksen. Vaha on juoksevaa ja levitetään vaahtomuovisiveltimellä. Lopputulos on todella hyvä ja paljon paremman näköinen, kuin käsittelemätön puu. Paneelit ovat nyt aavistuksen kiiltäviä, kun aiemmin olivat täysin mattaa.
Tähän vaiheeseen leikkimökki jäi ennen lumen tuloa. Keväällä sitten laitetaan ulkoverhous ja katolle huovat aluskatteen päälle.